No johan tässä taas tovi vierähti, ennen kuin sai aikaiseksi kirjoittaa. Tai yleensä jaksoin, muistin ja on aikaa kirjoittaa. Uusi työpaikkani imee niin voimani totaalisesti, että yritän työpäivien jälkeen väkisin tehdä jotain, etten jämähdä ja nukahda ennen aikojani. Mutta sen verran voin sanoa, että varmaan ensimmäistä kertaa eläissäni minulla on työpaikka, jonne ei aamuisin vituta mennä.
Tuo meni jo sen verran shokkipaljastuksesta, että ilmiantakaa nyt saatana joku tämä jo Seiskaan!
Mutta vakavasti puhuttuna, näin nyt vain sattuu olemaan. Meillä on töissä mukava porukka, minulla on tekemistä ja mukavan pieni kiire jatkuvasti. Aika menee kuin siivillä ja huumoria riittää. Mikäs sen parempaa.
Täytynee tässä sekin mainita, että kävin tosiaan ammattikorkeakoulun pääsykokeissa. Päällimmäisenä siitä reissusta jäi melkoisen hämärä fiilis. En yhtään osaa sanoa, menikö se hyvin vai huonosti. Mutta mikä parasta, sain kaverini häihin mekon älyttömän halvalla!
Sattuipa olemaan näet niin, että pääsykokeisiin ilmoittauduttuani ja kirjallisen tehtävän tehtyäni totesin minun kohdaltani kokeiden jatkuvan vasta kolmen tunnin päästä. Kilautin kaverilleni, joka minut tuli koulun pihasta hakemaan ja suuntasimme sitten keskustaa kohti. Kävimme kahvilla ja mussutin melko maukkaan kanasämpylän. Erikoista tunkea kanan kaveriksi leivän väliin persikkaa, oli silti ihan jees. Kiertelimme kauppoja jonkun aikaa. Itsehän olen helvetin vaikea vaatekaupoissa. Tykkää kyllä shopata ja penkoa vaatehyllyjä, mutta olen perkeleen tarkka siitä, mitä päälleni voin laittaa ja mitä en. Tämän lisäki vartaloni sattuu olemaan melkoisen paksu ja minulle ei tuosta vain löydetäkään vaatteita. Tai löytäisin niitä kyllä, ja paljonkin, mutta vaatteiden valmistajat usein suuntaavat tuotteensa niille, joita kutsun pakkasen raiskaamiksi pulkan naruiksi, kuivan kesän oraviksi tai normaali painoisiksi. Rimpula ja barbie käyvät myös. Tarkoitan tällä, että meikäläisen perseen leveys ylittää vaatteiden koot.
No, aikamme kierreltyämme satuin löytämään pitkän, melkein maata laahaavan mekon. Se oli hyvän värinen eli pirteän musta (pukeudun aina, kuin olisin menossa hautajaisiin) ja rento, mutta juhlava. Tissien kohdalla on hieno helmistä ja paljeteista väkerelty koristus. En ehkä itse olisi iskenyt siihen silmiäni, mutta kaverini komensi minut sen kanssa sovituskoppiin. Sain kuin sainkin revittyä sen onnistuneesti päälleni ja sitten alkoikin peilin edessä ihmettely: Hetan päällä on MEKKO. OMG.
Peilin edessä ihmetellessäni aloin tarkastelemaan helmi-paljettiräpellystä ja huomasin parista kohtaa puuttuvan niitä. Viimein tulin siihen lopputulokseen, että ostan mekon ja menin kysymään toista kappaletta, halusinhan ehjän. Myyjä tarkisti tilanteen ja se oli ainokainen. Toinenkin myyjä tuli tutkimaan ja harmittelemaan räpellyksen vajavaisuutta ja tuli minulta kysyneeksi, ottaisinko mekon PUOLEEN HINTAAN. Luulin saavani jonkun 20-30% alennuksen, mutta 50 euron mekosta tulikin 25 euron mekko! Hallelujaa! Parasta on, että räpellystä on kuitenkin niin laajalla alueella, että sieltä edes huomaa parin killuttimen puuttuvan! Tässä sen näkee, että aina kannattaa valittaa kaikesta!
Pääsykokeiden jatkuessa oli pirun paljon parempi mieli, vaikka seuraavien ohjelmien välillä olikin melkein kahden tunnin odottelu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti