torstai 30. toukokuuta 2013

"Hortonoomi"

Tässäpä ollaan oltu hiukan kiireisiä.

Lupaava urani alku uimahallin uinninvalvojana on ohitse ja olen alkanut tekemään siirtymistä ABC:n leiviin. Koulutuksia on riittänyt, niitä riittää vielä ja tuntuu, että opittavaa on loputtomasti, niin kuin todennäköisesti onkin, mutta tekeminen ei lopu ja se on ainoastaan hyvä asia. Odotan innolla, että pääsen kunnolla töihin. Ja heti, kun hampurilaisten paisto sujuu, voin opetella jonkin toisen homman! Paljon monipuolisempaa työpaikkaa tuskin enää onkaan!

Olenhan toki ehtinyt tekemään tässä muutakin, kuin istuskelemaan koulutuksissa. Hurahdin ja pahasti.

Nimittäin, viime lauantaina avasin sanaisan arkkuni ja ilmoitin äidille haluavani takapihalleni kasvamaan ruohosipulia, persiljaa ja basilikaa. Voi, miksi!?

Äitinihän innostui kovasti, hirviöteinipoikatytöstä on alkanut kuoriutumaan aikuinen ja vieläpä nainen. Ajatelkaa, nytkin on kesämekko päällä, sävyltään pirteää mustaa.

Joka tapauksessa, äitini innostui niin, että raahasi minut heti siltä istumalta torille etsiskelemään haluamani kasvit. Yritti tuputtaa kukkia ja tomaatteja. En tiedä, mikä minuun meni, kun suostuin ottamaan amppelimansikan. Äitinihän koko lystin maksoi, vaikka kovasti varoittelin säälittävistä viherpeukalon taidoistani.

Uskokaa tai älkää, varoitukset olivat aiheellisia. Erittäin aiheellisia. Ei nimittäin amppelimansikan osto ehtinyt vanhentua kuin viisi kokonaista päivää, niin johan minä toivoton hortonomi soitan äidille, että olenkohan mahdollisesti kastellut liikaa vai liian vähän amppelimansikkaa, kun on kovasti nuukahtanut. Äiti käski kokeilla sormella. Miksei se heti tullut mieleeni!? Ilmoitin kokeilemisen olevan melko turhaa, koska sillä olin vastikään kipannut kasvin juureen monta desiä vettä.

Suureksi hämmästyksekseni, kasvi alkoi kuin alkoikin virkoamaan. Nyt olen sitten sitä mieltä, että olisin mahtava hortonomi, mutten ole vielä päässyt puhkeamaan kukkaan. Tai sitten hortonomi asuu hyvin syvällä sisälläni, eikä koskaan tulekaan ulos.

Voisin melkein ruveta hurjaksi ja ostaa viikonloppuna terasille vieläpä jonkin kukan. Äitillä olisi isoja ruukkuja kotona vaikka millä mitalla.

Tai, ehkei sittenkään?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti