No, nyt kun sitten päästiin vauhtiin, niin kerronpa tänä iltana sitten vielä mielipahaa aiheuttaneista kuljettajista.
Kutsuttakoon heitä Bam -kuskeiksi, eli bemari-audi-mersu -kuskit.
En halua yleistää, mutta yleensä itsemurhaohituksia tekevät ovat bmw:n, audin tai mersun kuljettajia. Kyseisissä merkeissäkään ei sinänsä ole mitään vikaa, toki että itsehän en munanjatkeella tee mitään. Enkä nyt halua yleistää sitäkään, että kyseisten autojen kuljettajilla olisi jotenkin pieni. Toki tekevät niitä ohituksia muutkin, itsemurhaohituksia myöskin porschen ja muiden urheiluautojen kuljettajat. Bam -kuljettaja nyt vain sopii.
Nämä Bamit ovat meinanneet aiheuttaa minulle sitten monen monituista sydänkohtausta, kun lähtevät keskellä mutkaa ohittelemaan rekkoja. Huonollakin säällä vauhtia on helposti se 120km/h tunnissa. On toki hienoa katsoa, kun jollain on auto alla joka sitten lähtee ja jolla muuten pääsee, mutta se itsekeskeisyys pois ja saisivatpa hankkia hitusen itsesuojeluvaistoa. Liikenteeseen ei kiireessä kannata lähteä.
Montaa yhtä hirveää tunnetta en tiedä, kuin se tunne, kun ajat tiellä, vauhtia 80-100km/h ja tajuat tuijottavasti vastaan tulevan auton valoja, jotka tulevat vastaan sinun omalla kaistallasi. Eivätkä kovinkaan kaukana sinun rottosesi keulasta. Sydän nousee kurkkuun, syke jyskyttää päässä, kädet hikoavat ja tuntuu, kuin maha kääntyisi ympäri. Et osaa tehdä muuta kuin jarruttaa voimakkaasti, mikä tietenkin aiheuttaa vaaratilanteen takanasi oleville ja itsellesi. Viime hetkellä, suoraan keulasi edestä Bam on saanut ohituksen suoritettua ja palaa omalla kaistalleen.
Olen jostain syystä sinänsä liikenneriski, että imen itseäni kohti vaara- ja läheltä-piti -tilanteita kuin magneetti. Urpoja pamahtelee eteen joka nurkan takaa ja liikennevaloissa tekisi mieli hypätä omasta autosta ulos ja kävellä vaaratilanteita aiheuttaneen ovelle kertomaan, kuinka tämä asia nyt taas menikään.
Ylläkuvailemani tilanne on siis sattunut tosiaan usein. Kerran joudun pysähtymään lähes kokonaan ja erittäin raivoissani tilanteesta yritin viestittää keskellä ns. pimeää mutkaa rekan ohittaneelle bmw:n kuljettajalle hänen olevan täysi paska valoja vilkuttelemalla ja keskisormea heiluttelemalla. Keulani metrin päästä väistänyt kuljettaja morjesti minulle kiitokseksi ja minä jäin jälleen kerran naamapunaisena huutamaan taustapeilin kautta tämän takavaloille. Olen monta kertaa sanonut haluavani autoon megafonin, jotta saan asiani kerrotuksi niille, jotka pari valittua sanaa ansaitsevat.
Vinkki: poliisit, hommatkaa kuorma-auto tai rekka käyttöönne. Sillä ajellessanne näette mitä uskomattomampia tilanteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti