Mielenkiintoni kohteet

Päässyt hetki menemään edellisistä tuumailuistani, jotka tänne olen rustannut. Ei varmastikaan mikään pahoittelemisen arvoinen asia.

Olen tässä miettinyt omia mielenkiintoni kohteita ja joutunut toteamaan, että niitä kertakaikkisesti on liikaa. Aikani ei riitä ylläpitämään sitä kaikkea. Siinäpä vasta sitten onkin kysymys, mistä muka karsisin?

Ensinnäkin, rakastan musiikkia. Nautin hyvin monenlaisista musiikkityyleistä, kuuntelen kaikkea popista goottirockiin ja jopa klassisesta deathmetalliin. Suomalaista musiikkia, varsinkaan iskelmän tyyppistä, en juurikaan osannut arvostaa ennen kuin aloin soittamaan pianoa.

Tai, ei kai sitä ihan soittamiseksi voi sanoa, pimputtelen omaksi ilokseni varsin epäonnistuneesti ja soittotuokioni usein päättyykin siihen, että minulla totaalisesti menee hermo, kun homma ei suju. Yritin pitkään opetella soittamaan milloin mitäkin uusia hyviä pophittejä, mutta jossain vaiheessa ymmärsin, että joku taitava ne varmasti osaisikin soittaa, mutta minun taidoillani ne kuullostavat hirveältä. Otin reippaasti takapakkia ja aloin soittamaan vanhoja suomalaisia radiohittejä, joita osaa inhosin ja inhoan edelleenkin. Eniten nautin kuitenkin ripari biisien ja joululaulujen soittamisesta. Kyllä, niitä minä vasta vihaankin, mutta nuotit on  suunniteltu pianolla soitettavaksi tai iltanuotiolla kitaralla rämpyteltäviksi, ne kuullostavat tökerömmänkin soittajan taidoilla hyviltä.

Tai sitten ei...

Toinen rakkauteni on kirjoittaminen. Teininä purin pahaa ja hämmentynyttä oloani erinäisiin runoihin ja jonkinlaisiin mietelauseisiin, päiväkirjaa en ole osannut kirjoittaa koskaan, yrityksistä huolimatta. Minusta on surku, ettei varsinkaan runoja tule enää kirjoiteltua. Vanhoja tekeleitä lueskellessani hämmennyn joka kerta, miten 15 -vuotiaan lapselliset arvot, ihastumiset, paha ja hämmentynyt olo ja tuska kuullostavat paperilta luettuna niinkin hyviltä ja mielenkiintoisilta. Haluaisin ylläpitää tuota ja purkaa itseäni kirjoittamiseen, mutta minulla ei taida enää olla sellaista omaa rauhaa, että pystyisin siihen keskittymään.

Seuraava ja uusin mielenkiintoni kohteista on kamera ja kuvaaminen. Sain marraskuussa pintakäsittelijäksi valmistuttuani vanhemmiltani lahjaksi Canonin 1100d järkkärikameran, ja aluksi kuljinkin joka paikkaan kamera kourassa, mutta nyt se lojuu kaapin hyllyllä. Selitän itselleni, että odotan kesäisempi kelejä ja ulkomaanreissuja. Typeriä tekosyitä. Aikani ei vain riitä. Ei siitä kauheasti iloa ulkomailla ole, jos en sitä osaa käyttää.

Yksi suurimmista rakkauksistani on koko ikäni ollut piirtäminen. Ja voi jestas, miten sekin taito katoaa, kun en ole sitäkään ehtinyt ylläpitää! Olen joskus katsellut yläaste-aikaisiani rustauksia, voin kutsua niitä jopa hienoiksi! Tuotoksieni värittäminen ja värien yhdisteleminen ei ole ikinä ollut minun juttuni, mutta osaan, tai osasin joskus, tuottaa pelkästään lyijykynällä melkoisen upeitakin värivaihteluja töihini. Vaan eipä sekään suju enää!

Tämän hetkisesti suurin rakkauteni on Italian historia, taidehistoria, Antiikin Rooman mytologia, italialaiset taiteilijat ja arkkitehtuuri. Rakastan Italiaa. Tunnen Rooman keskustan paremmin, kuin Helsingin tai Tampereen. Osaisin unissanikin kävellä Colosseumilta Vatikaaniin tai Fontana di Treviltä Pantheonille. Asiaahan ei yhtään helpota se, että rakastan italialaista ruokaa!

Mikä minuun sitten niin Italiassa kiehtoo? Italia, tietysti Kreikan ohella, on kulttuurisesti koko maailman yksi suurimmista vaikuttajista. Monet kielet pohjautuvat Italiaan, jopa suomenkielen sanoja on tullut italiasta (ja kreikasta) kuten "keisari" (ceasar) ja "palatsi" (palatinus). Suomalaiset jouluperinteet ovat peräisin roomalaisten Saturnalia -juhlasta. Rooman valtakunta on mahtavimmillaan kattanut koko Välimeren alueen, sen valta on ulottunut aina Saksaan ja Iso-Britanniaan asti. Italia on romahtanut ja noussut jälleen. Sitä ovat hallinneet kuninkaat, diktaattorit, keisarit ja on historiansa aikana ollut useaan kertaan myös tasavalta. Italian mafia on vahva, etenkin eteläisessä Italiassa. Ja mikä Italian historiassa ja kulttuurissa on erittäin oleellista: Uskonto. Katolinen kirkko. Vatikaani. Ja paavi.

En ole uskovainen, en todellakaan. Mutta Vatikaani kaikkineen on jotain niin ainut laatuista. Niin pieneksi maaksi ja niin pyhäksi maaperäksi sen muurien sisäpuolella on tapahtunut vuosisatojen saatossa sitten vaikka ja mitä. Petoksia, murhia, rumaa valtataistelua. Lukematon määrä paavien äpärälapsia, salailua, hirmutekoja. Muurien sisäpuolella on syntynyt korvaamatonta taidetta ja kulttuuriperintöä. Ja niin vanhaksi instituutioksi, sen arvovalta ja jonkinlainen majesteettisuus on paikan päällä käsin kosketeltavaa. Ja niin hirmuisen historian jälkeen paikka on silti pyhä.

Se kaikki minua Italiassa kiehtoo.

Viimeinen suuri rakkauteni on yllättäen ruoka ja kotikokki.net! Pörrään sivustolla jatkuvasti ja rakastan kokkaamista! Joskus saatan tehdä yhtä ateriaa koko päivän. Illalla syötyäni olen todella väsynyt enkä jaksaisi tehdä enää mitään. Mutta kaiken touhuamisen ja odotuksen jälkeen, en tiedä mitään sen palkitsevampaa kuin maukas, monipuolinen ateria salaatteineen, pää- ja jälkiruokineen.

Mutta palataanpa alkuperäiseen kysymykseen. Mistä sitten karsisin? Jättääkö kallis kamera ja piano kaapin nurkkaan? Vai iskeäkö kynät penaaliin ja paperit laatikon pohjalle? Ruuasta on vähä hankala luopua, tämä taitaa olla ainoa harrastus, jota mieskin jaksaa arvostaa ja toisinaan pelätä! : D Italiasta en luovu, RAKASTAN!

Pitkästä pohdinnasta huolimatta, en löydä vastausta eikä minulla ole sen enempää aikaa. Jos alkaisin vain viettää taitelijaelämää ja haistattaisin pitkät paskat koulutukselle ja työlle? Houkutteleva vaihtoehto, vaikkakin sitten jäisi unelma asunto ja auto ostamatta...