Enpä hetkeen ole saanut aikaiseksi kirjoiteltua. Minulla on aina olevinaan niin helvetillinen kiire, etten muka ehdi. Vaikka tosiasia on, että minulla ei muuta olekaan kuin aikaa. En vaan saa aikaiseksi, että käyttäisin sitä tehokkaasti.
Arkipäiväni ovat melkoisen tylsiä, eikä niissä ole mitään mainittavaa sisältöä. Herään aamuisin, odottaakseni, että yöllä töissä ollut mieheni herää. Odotellessani saatan käydä kaupassa ja alkaa valmistaa ruokaa. Jos ruokaa on jo, istun yleensä koneella tai saatan jopa alkaa hulvattomaksi ja kaivaa sohvalle kaverikseni hyvän kirjan tai historia-lehden.
Mieheni, Temen herättyä odottelen, että hän juo aamukahvit ja toisinaan saatamme käydä hoitamassa asioita tai muuten vaan katsomassa, mitä tämä suuren cityn keskustaan kuuluu. Toisinaan hän jättää kotona aamukahvit väliin, juodakseen ne Huttulassa, tuossa ah, niin ihanassa vapaa-aikakeskuksessamme. Jos emme ole siellä kahvilla, niin sitten lauantaisin ympäri kännissä.
Loppupäivä meneekin odottaessa, että lähden töihin. Syön, meikkaan ja olen koneella. Riehakkaimpina päivinä saatamme ottaa erän tai pari Scrabblea. Sitten jo lähdenkin töihin.
Töissä jollain tapaa viihdyn, vaikka valitankin sinne lähtemisestä joka ikinen kerta. Saan olla melkoisen rauhassa, asiakkaita on hyvin harvoin ruuhkaksi asti. Jos allas ei ole tyhjä, siellä on maksimissaan 3-4 eläkeläistä vesijuoksemassa. Tämä on tavallaan minulle omaa aikaa, jonka aikana olen vastuussa työtehtävistäni. Voin lukea, surfata netissä ja keskustella kavereiden kanssa. Täällä käyvät asiakkaat eivät suinkaan häiritse vaan tuovat sisältöä työpäivääni, saatan kuulla hauskoista sattumuksista tai kylän kuumimmat juorut. Minusta on mukavaa olla ihmisten kanssa tekemisissä, olen seurallinen enkä kuuna päivänä eläissäni voisi tehdä pelkkää toimistotyötä, tapaamatta ihmisiä.
Töissä odotan aina pois pääsyä. Sieltä pois päästyäni ajelen kotiin odottamaan, että Temen on aika mennä nukkumaan, jaksaakseen taas jakaa aamuyöllä lehtiä.
Ja jälleen kierros alkaa alusta.
Päiväni ovat juuri niin tylsiä, kuin miltä ne kuullostavatkin, aika heräämisen ja töihin lähdön kanssa on loppujen lopuksi melkoisen pieni, ei siinä ajassa ehdi juuri mitään tehdä. Haluaisin panostaa ruuanlaittoon, mutta jos miehen toiveet ovat aina makaronimössö tai uunimakkara, panostamista ei paljon ole. Täytynee ruveta tekemään itse leipää tai muuta pientä suolaista naposteltavaa. Turhauttaa hirveästi, olisi paljon muitakin asioita, joita pitäisi tehdä ja hoitaa, mutten en vaan saa aikaisiksi.
Pitäisi varmaan ottaa joku missio, reipas kesäksi 2013...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti