Äsken tuossa kaikille kitisin, ettei ole mitään tekemistä eikä tännekään ole mitään asiaa.
Saatana, ainahan minulla on asiaa. Tänään vituttaa tämä suomalaisuus!
Joskus ajattelin, että me suomalaiset määritämme itse itsemme vaisuiksi, sisäänpäin kääntyneiksi junteiksi ja saamme äänihuulet auki vasta, kun veressä on viiden promillen verran alkoholia ja karaokemikki kourassa. Ja jos kerran itse uskomme olevamme jotain, alamme käyttäytyä uskomuksemme mukaisesti.
Ja ei muuten pidä paikkansa!
Jotkut suomalaiset (kuten minä) ovat jostain syystä saaneet jonkinasteisen aivovamman, että saavat suunsa auki tai ongelma lähinnä on, ettei se pysy kiinni. Jos en puhu tai laula, nii minä huudan tai syön. Joskus saatan nauraakin. Ja kovaa.
Mutta, asiakaspalvelutyössä olevana uskoni suomalaisten sosiaalisuuteen alkaa pikkuhiljaa romahtaa. Osa on meitä aivovammaisia, joiden kanssa voisi höpöttää vaikka koko loppu päivän, ilman pienintäkään hiljaista hetkeä. Mutta sitten osa, voi Aaaaargh! Jos saavat sen verran suutaan auki, että tervehtivät, niin on jo ihme! Ja vaikka kuinka läpätät ja läpätät niin vastaukseksi saa maksimissaan närkästyneen murahduksen.
Joskus tekisi mieli kysyä, että onko minun naamassani jotain vikana vai mikä se pistää noin vituttamaan.
Voisi joskus ihmisen sisään tullessa mennä piiloon ja hypätä suoraan asiakkaan silmille kovaa hyräillen batmanin tunnaria. Saisi edes jotain eloa aikaiseksi, hitto soikoon.
Jokaisen juntin sisällä pitäisi asua pieni kälättäjä, antakaa sen tulla ulos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti