Yksi asia, mikä tässä maailmassa pistää pientä ihmistä harmittamaan on tuo älytön kapistus nimeltä telvisio.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että ennen vanhaan kaikki oli paremmin. Tai jos ei paremmin, niin ainakin huomattavasti yksinkertaisempaa, helpompaa. Ensimmäisistä telkkareista ei voitu tuijottaa, kun sitä yhtä ja ainokaista kanavaa. Ei ääniä, ei värejä. Silloin ihmiset osasivat sitten näytellä! Pantomiimi oli hitti. No sitten tuli toinen kanava. Jossain välissä ääni. Ja sitten värit. Myöhemmin kolmas ja neljäs kanava. Ohjelmaa riitti aamusta iltaan. Olihan sillonkin ostos-tv, mutta ei sitä sentään joka kanavalta tullut. Päivästä toiseen katsoin mummon ja papan kanssa ensin Bonanzaa, Avara luontoa ja papan illan kohokohta oli, mikäs muukaan kuin Kauniit ja Rohkeat. Lasten ohjelmatkin oli suunnattu lapsille, ei ollut Transformersia tai muita kammotuksia. Me katsottiin Pikku Kakkosta ja Muumeja!
Telvisiot kehittyy, teknologia kehittyy ja mikä parasta, tv-ohjelmien tarjonta vajoaa yhä vain alemmas ja alemmas, vaikka tämän päivän resursseilla olisi mahdollista tehdä vaikka minkälaista kuvasarjaa. Tv-kanavien määrä on moninkertaistunut, jo pelkästään kun ajatellaan nykyään ilmaiseksi katsottavia. Siihen lisätään vielä maksukanavat. Mutta ei.
Meillä on Iron Chef (Suomi, Ruotsi, Tanska, Norja, Iso-Britannia, USA, Australia) ,
Top Chef (Suomi, Ruotsi, Tanska, Norja, Iso-Britannia, USA, Australia),
Master Chef (Suomi, Ruotsi, Tanska, Norja, Iso-Britannia, USA, Australia),
Junior Master Chef (Suomi, Ruotsi, Tanska, Norja, Iso-Britannia, USA, Australia)
ja Hell's Kitchen.
On Neljän tähden illallinen (Suomi, Ruotsi, Tanska, Norja, Iso-Britannia, USA, Australia)
ja Arvostele mun illallinen (Suomi, Ruotsi, Tanska, Norja, Iso-Britannia, USA, Australia), taitaa vastaavasta formaatista olla kaikkiaan kolme tai jopa neljäkin versiota, siis mitä meillä täällä Suomessa näyttävät. Sitten löytyy vielä Sikke Sumari, Jyrki Sukula ja Sokkokokki. Jamie Oliveria ei saa unohtaa mainita, siltäkin parhaillaan pyörii kaksi tai kolme ohjelmaa yhtä aikaa. Ja ne kaikki helkkarin 100 ja seittemän muuta ruokaohjelmaa.
Siis toki, pidän ruuasta. Mutta teen sen itse, syön suullani, en silmilläni. Jos uusia reseptejä haluan, niitä on netti pullollaan. Ajatelkaapa itse olevanne eläkkeellä, ehkä jopa niin huonossa kunnossa, ettette itse pysty edes leipää voitelemaan. Ainut aktiviteetti koko päivän aikana voi olla tv-kanavilla surffaileminen. Ja sitten pitäisi tuijottaa joko ruokaohjelmia tai ostos-tv:tä! Neljän tähden illallistakin välillä näyttävät tunti tolkulla!
Tästä päästäänkin rikossarjoihin: C.S.I, C.S.I. Miami, C.S.I. New York, Criminal Minds, Ilman johtolankaa, NCIS Rikostutkijat, NCIS Los Angeles, Jälkiä jättämättä, Kova laki, Mentalist, Matlock, Näkijä, Paljastavat valheet, Poliiskoira Rex, Ratkaisija, Todistettavasti syyllinen, Wallander jne jne jne.
Voin sanoa, että katsoin rikossarjoja mielelläni. Yritän unohtaa ajatuksen, että mahdollisesti sarjojen tekijät saavat melko suorasti juonet tosielämästä. Olen seurannut enemmän tai vähemmän jokaista yllä mainitsemaani ohjelmaa, osittain minua harmittaa myöhäinen esitysajan kohta, toisaalta ymmärrän, miksi se on useimmiten on välttämätöntä. Se miksi otin nämä ohjelmat esiin on se, että jokin aika sitten katselin iltamyöhään telvisiota. Criminal Mindsia tuli kahdelta kanavalta yhtä aikaa. Sama tuotanto kausi, eri jakso.
Älytöntä, eikö?
Tämä maailma tarvitsee mielikuvitusta.
Suomi kopioi kaikki ohjelmat ulkomailta ja niinpä lopputulos on kokki- ja ruokaohjelmien kaltainen. Typeriä dokumentteja ja ajankohtaisohjelmia on myös loputtomasti. Ja minusta jotkin tuotteet ja asiat vain ovat sellaisia, joita ei telvisiossa pitäisi mainostaa. Mutta ne taitavat ollakin sitten toinen tarina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti