Kiirettä, kiirettä

Tämä kirjoittamiseni käy harvaksi. Surku, toivoin innostuvani tästä enemmän. Vaikka pidänkin kirjoittamisesta, minulla ei kertakaikkisesti enää ole asiaa. En toki ole saanut sanotuksi kaikkea aiheista, joista olen kirjoittanut, mutten osaa sanoa niistä lisääkään. Ottakaa nyt sitten tästäkin selityksestä selvää.

Tämän hetkinen elämäni on melkoisen kiireistä, pääasiassa työni pitää siitä huolen. Työpäiväni ovat rankkoja, mutta silti pidän työstäni. Tiimi ympärilläni tuntuu luotettavalta ja mukavalta. Pääasia on, että minulla on töissä hauskaa. En kai siellä muuten viihtyisikään. Työstäni voisin kertoa paljonkin. Mutten taida kertoa. Kuinka kuvaisin työtäni muuten? Mielenkiintoinen on varmasti hyvä sana kuvaamaan sitä kaikkea, mitä asiakaspalvelutyö pitää sisällään. Tuntuu hyvältä nähdä tyytyväisen asiakkaan lähtevän, tuntuu mahtavalta kun saa henkilökohtaista palautetta tyytyväisiltä asiakkailta. Totta kai sitten aurinko luo varjoja, kaikkia ei vaan voi miellyttää.

Nyt on siis juhannus. Minulla ei missään nimessä pitäisi juhannuksena olla aikaa tämän kirjoittamiseen. Tarkoitus oli lähteä juhlimaan, mutta tuntuu hyvältä päätökseltä jäädä kuitenkin kotiin. Hyvin levänneenä jaksaa töissä taas viikon. Lisäksi käytän huomisen tehokkaammin rentoutumalla kuin makaamalla krapulassa. Suunnitelmissa oli, että menisimme appiukkosen mökille vähän mato-onkeilemaan. Toivottavasti aurinko paistaa.

Mainittakoon vielä sekin, että tänään 22.6.2013 on tullut uskomattomat seitsemän vuotta yhteistä taivalta rakkaani kanssa täyteen. Teme vei minut Jyväskylän Amarilloon syömään. Toki kuullostaa älyttömältä ajaa 70 kilometriä suuntaansa pelkästään siksi, että pääsee syömään, mutta oli ihanaa viettää aikaa kahdestaan kunnolla. Sen jälkeen ajelimme vanhempieni mökille, istuskelimme siellä jonkin aikaa, kunnes päräytimme kotiin. Grillasimme äsken ja kohta olisi tarkoitus mennä saunaan. Täytyy varmaan käydä tarkistamassa lammen veden lämpötila, josko uimaankin uskaltaisi.

Tulipa kirjoitettua turhaa liirumlaarumia.