Nyt on meikäläisellä levinny viimesetkin Muumit laaksosta, suoraan syvälle synkkään metsään Yksinäistenvuorten taakse.
Meille tulee koiranpentu.
Eikä tietenkään mikä tahansa dogi! Berninpaimenkoira se olla pitää ja sellainen suloisuus haetaan kotiin lauantaina. Koko koiran hankinta kävi niin uskomattoman nopeasti, että eihän tässä ole ehtiny sisäistää koko asiaa. Pari viime päivää on mennyt siivoillessa ja tutkiessa sohvan ja sängyn alusia, ettei sieltä löydy mitään, mitä pienen ei tarvitsisi suuhunsa laittaa. Näimme koko pennun ensimmäistä kertaa vasta tiistaina ja jo lauantaina saadaan hakea se kotiin! Hiiiiiiiihhh!!
Miten tässä saa pidettyä järjen päässä, ettei "lasta" hukuta leluihin ja herkkuihin? Joka kerta kaupassa käydessä jään hipelöimeen leluja ja tutkiskelemaan puruluita ja herkkupusseja. Tähän mennessä olen ostanut vasta yhden lelun! Ja olen ylpeä tästäkin vähäisestä itsehillinnästäni. Toki, täytyyhän lapselle vielä ostaa joku kiva pallo ja sitten joku vähän kovempi kumi/muovilelu, mitä se saa jyrsiä sitten kun hampit alkaa vaihtumaan.
Sijasin vauvalle pedinkin. Erittäin todennäköisesti se ei hyväksy valitsemaani paikkaa pesäkseen.
Kovin haasteeni ikinä koko asiassa on se, että Nanna -kissamme takia koiralla ei ole mitään asiaa sohvalle tai sänkyyn. Nannan on saatava pitää omat paikkansa, tai niiden yhteiselosta ei yksinkertaisesti tule mitään. Katti on nyt laittamassa anoppilan hiiriarmeijaa kuriin, ja eiköhän vastustajat ole huomiseen mennessä sen verran perääntyneet, että katin voi hakea kotiin. Sitten se on mukavan väsynyt ottamaan uuden tulokkaan vastaan. Minulle kuitenkin on oikeasti kova paikka, ettei koira voi hypätä sohvalle viereen halittavaksi. Meillä koirat on aina olleet siellä, missä muukin talon väki ja nyt niin vain ei voi toimia. Ongelma!
Ratkaisu, hanki säkkituoli. Tietenkin sitten, kun natiainen ei enää pistä paskaksi kaikkea uusiin asioihin tutustuessaan. Äiti aina opetti, että kaikkea pitää aina maistaa. Se opetus ei tepsinyt ehkä meikäläiseen, mutta kaikki maailman koiranpennut ovat sisäistäneet tämän opin vähän liiankin hyvin...
Kunhan vain meillä alkaisi yhteiselo uuden tulokkaan kanssa oikein hyvin! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti