Kesä

Kesän tulo, voi ah.

Toivon todella, että tästä kesästä tulee lämmin, kuten viime kesä ei ollut. Arvostin viime kesänä toki sitä, että sade piti hyttyset piilossa, mutta sateen jälkeen ne olivat sitäkin hanakampia pistelemään.

Vaikka minusta jossain vaiheessa onkin kasvanut melkoisen toimelias, on joskus ihanaa heittää laiturille tai nurmikolle pyyhe ja maata auringossa, hyvässä seurassa. Yksin en jaksa maata, sitten on vähintään oltava kirja tai joku peli tai ristikkolehti, jonka kanssa touhuta. Joskus se on vain osattava rentoutuakin. Esimerkiksi tänään olimme kavereideni kanssa nautiskelemassa auringosta. Se oli ihanaa ja meinasin nukahtaa laiturille.

Tiedän olevani melkoisen herkkä auringolle, mutten käsitä, miksen ikinä ymmärrä varautua aurinkorasvalla. Ihmiset, käyttäkää sitä! Ei tämä palaminen niin kivaa ole. Vasenta käsivartta kuumottaa melkoisesti!

Odotan kesää melkoisen paljon. Eniten tietysti odotan ihania kesäiltoja, jolloin yötä tuskin erottaa päivästä ja voin viettää aikaani kavereiden kanssa tekemässä jotain turhan päiväistä. Uskomatonta, että sanon näin, mutta odotan myös kesätöitäni. Nyt täytyy sanoa, etten oikein vielä tiedä, minkä verran voin sosiaalisessa mediassa töistäni puhua, mutta enköhän sen verran voi sanoa, että opeteltavaa on aivan huikean paljon. En pidä sitä huonona asiana, kaikkea pitää kokeilla ja oppia mahdollisimman paljon. Hiukan jännittää kuinka selviydyn kaikesta. Nykyinen työni on melkoisen yksitoikkoista, joten minulla on varmaan syytä pelätä pienoista shokkia tekemisen määrästä. Tekeminenkään ei minua missään nimessä haittaa, ennemmin juoksen tukka putkella, kun istun. Työkaverini tunnen/tiedän ennestään suurimmaksi osaksi ja uskon, että meillä on aika hyvä porukka.

Uutena asiana minulle tulevat itseasiassa myös työvuorot. Ei enää olekaan samaa tiettyä viikottaista kaavaa, jolloin menen joka päivä suurin piirtein samoihin aikoihin töihin ja pääsen samoihin aikoihin pois. Mutta ehkä vuorotyökin tuo pientä mukavaa vaihtelua, mistäs tiedän, kun en ennen ole sitäkään tehnyt.

Lisäksi kesällä olisi luvassa parit häät ja edessä olisi myöskin ammatikorkeakoulun pääsykokeet. Vaikka pääsykoepäivä lähenee jatkuvasti, en osaa vielä jännittää niitä. Tiedän olevani sinä päivänä niin paniikissa, etten jälkikäteen taaskaan muista niistä ketään enkä juuri mitään. Pääsykokeita enemmän minua hirvittää se, että entäs jos pääsenkin kouluun! Pelkään etten pärjää siellä. En tiedä miksen pärjäisi. Kauhulla odotan ruotsin ja englannin kursseja. Kielet ovat olleet minulle aina todella vaikeita. Muistan peruskoulun ajoilta kieliopit suurin piirtein, mutta sanasto! Omg! Jos jossain vaiheessa kesää ehdin, minun on varmaan parasta kaivaa peruskoulun oppikirjat esiin. Tai siis, niin olisi parasta tehdä, mutta minusta vähän tuntuu, että se taitaa jäädä tekemättä. Keksin todennäköisesti jotain paljon paljon järkevämpää ja ennen kaikkea tärkeämpää tekemistä. Kuten esimerkiksi lähden kavereiden kanssa terasille tai jotain...

Ja nyt kun tuli mainittua nuo häät, niin täytyy kyllä sanoa, että niitäkin odotan kovasti. Toki mekkoa, sukkahousuja ja hiertäviä korkokenkiä en odota, mutta mikään ei ole parempaa kuin ilmainen ruoka ja viina... Ai, oliko niissä bileissä pointtina sitten jokin muu? Ehkäpä...?