Uskomattomimmat naapurit

Edellisessä tekstissäni mainitsin ohimennen ihanan paskamaisista naapureistamme, ja ajattelin nyt antaa oikean kauhu esimerkin siitä, miten kertakaikkisen ihanaa kerrostaloasuminen voikaan olla.

Eli, asuimme silloin Jyväskylässä, vilkkaan tien varrella, jonka toisella puolella oli ammattiopisto. Olin hakenut kyseiseen ammattiopistoon edellisenä keväänä ja sain vaivaiset viisi päivää aikaisemmin tietää päässeeni kouluun varasijalta. Onneksi oli käynyt niin hienosti, että olimme käyneet jo katsomassa asuntoa ja suullisesti sopineet tekevämme vuokrasopimuksen. Aikomukseni oli etsiä Jyväskylästä käsin töitä, kun en kouluunkaan ollut päässyt, mutta pääsin kuitenkin.

Kun kävimme asuntoa katsomassa, sen esitteli meille osakkeen omistajan tytär. Hän kertoi asunnossa asuneen ennen kaksi lukiolaistyttöä, jotka olivat edellisenä keväänä valmistuneet ja siksi sanoneet irti vuokrasopimuksen. Hän ohimennen mainitsi, että yläkerran hassu setä saattoi välillä pikkuisen patterin putkia paukuttaa, mutta muuten talo oli kuulemma todella rauhallinen ja mukava asuinympäristö.

Ja paskanmarjat!

Muutimme asuntoon elokuussa. Viereissä rapussa asui eräs eläkeläismies, joka sitten muuttoa tehdessämme tuli valittamaan isäni parkkeeranneen pakketiautonsa väärin, ensinnäkin siksi, etteivät oikeat muuttoautot ja ambulanssi ja muu pelastuskalusto mahtuisi isäni auton ohi pihaan. Päivä oli erittäin erittäin kuuma, kuten koko kesä oli ollut ja hikisenä ja väsyneenä isäni sitten miehelle tiuskaisi, että on hyvä ja tulee itse kantamaan, että saadaan tavarat nopeammin sitten sisään, että ne ambulanssit ja muut pääsevät pihaan. Vaarin lähdettyä, isäni siirsi hiukan autoa, siten, että renkaat olivat pikkuisen auringon paisteessa kärähtäneen sammaleisen "nurmikko" pläntin päällä. Tämän kun pappa huomasi, taas tuli sanomista ja isäni kyöräsi jälleen ukon pois.

Tästä alkoi ihastuttava naapurisuhde kyseiseen eläkeläismieheen. Mies ei kertakaikkisesti voinut olla mitenkään mukava. Kerrankin istuimme parin kaverimme kanssa kesäiltana parvekkeella 9 aikaan illalla ja pappa tuli ulos tapansa mukaan tonkimaan läpi päivän roskat ja kuullessaan ihmisten keskustelevan ja naureskelevan parvekkeella, hän erittäin törkeästi ja aiheettomasti käski meidän paskamaisten pentujen pitävän turpamme kiinni, koska tähän aikaan illasta ihmiset haluavat nukkua ja että huudon tulee loppua nyt. Ystäväni sitten hänelle huomautti, että eihän täällä hänen lisäkseen huutanut kukaan ja jotakin ämpytystä sieltä taas tuli vastaan. Valitettavasti talossa hiljaisuus alkaa vasta klo 23 ja meillä oli vielä kaksi tuntia aikaa kälättää parvekkeella sen minkä ehdimme, ja sen teimme.

Ukko tosiaan tonki kaikki roskat läpi. Aina ohi mennen vittuili, että emme lajitelleet roskapussejamme oikein, mistä huomautimme hänen rikkovan lakia yksityisyyden suojaa vastaan, eikä hänellä ollut minkäänlaista oikeutta tonkia roskiamme. Vittuilu loppu siitä aiheesta, muu ketkuilu ei.

Oli sitten asia niinkin, että yläkerrassa asui keski-ikäinen mies, joka oli aivan täysi sekopää. Osakkeenomistajan tyttären mainitsema patterien paukutus osoittautui raskaiden huonekalujen paiskomiseksi, yöaikaan rappukäytävässä juoksemiseksi, ovien paiskomiseksi ja huutamiseksi. Syyskuun alussa olimme olleet kavereitten kanssa baarissa ja tulimme kotiin 2 aikaan yöllä. Yläkerran pesuhuoneesta tuli niin hirvittävä meteli, etten uskaltanut mennä suihkuun yksin, joten istutin Temen pöntölle siksi aikaa, että sain hiukset ja meikit pestyä. Homma vaan jatkui. Jossain vaiheessa mies tyhjensi tuhkakuppinsa ja parvekkeella olevat roskansa suoraan kaiteelta alas, ja ne levisivät sitten useammankin muunkin parvekkeelle. Haukut saimme me: viereisen rapun eläkeläismies oli toisen eläkeläislesken kanssa kirjoittanut isännöitsijälle erittäin epämääräisen valituksen isännöitsijälle, jolta sitten saimme varoituksen.

 Syynä varoitukseen he olivat maininneet öisen metelöinnin ja roskaamisen. Soitin sitten isännöitsijälle erittäin raivoissani, että kertokoon nyt sitten päivät ja kellonajat, milloin mitäkin on kuulunut ja tapahtunut. Onko täällä riidelty, vai soitettu musiikkia, onko rappukäytävässä juostu vai onko tavaroita rikottu. Isännöitsijä ei osannut todeta minulle muuta, kuin että eihän hän voi tietää, että eihän hän siinä talossa asu. Tästä erittäin kimpaantuneena totesin, että hänen ehdottomasti tämä pitäisi tietää ja selvittää, kerran on meille tämmöisen lapun lähettänyt. Vuokranantajamme vielä varmisti asian juristiltaan, että paperi oli täysin epäpätevä ja isännöitsijän olisi se pitänyt myös tietää.

Eli ihmiset jatkossa, kirjallisen valituksen saadessanne, siinä on tarkasti mainittava, mikä päivä ja kellon aika mitäkin häiriötä on kuulunut ja tapahtunut. Mikäli tälläistä selvitystä ei ole, lappunen on juridisesti epäpätevä.

Saimme sitten eräältä toiselta talon asukkaalta tietää lisää tästä yläkerran asukkaasta. Keski-ikäinen mies asui vanhempiensa omistamassa asunnossa vuokralla, jonka vuokraa ei maksanut. Hänellä ei ilmeisesti ollut minkäänlaista sähkösopimusta, siitä päätellen, ettei asunnossa koskaan ollut valoja. Taloyhtiön hallituksessa istuva asukas tiesi, että hänen vanhempansa maksavat "pojan" vesimaksut. Mies on myös kertaalleen käynyt katkaisemassa koko taloyhtiöltä vedet. Antenni tv:n vaihdettua kaapeliin, kävi tämä napsimassa kaapelit poikki. Öisin mies ravasi kellarissa tekemässä tuhojaan ja vartijoiden oli pakko käydä iskemässä kellarin oveen yöksi munalukko. Esimerkiksi, ennen meitä asunnossa asuneet tytöt olivat pesseet ja kuivanneet pyykkinsä kellarissa. Mies oli yöaikaan käynyt puukolla viiltelemässä heidän alusvaatteitaan. Vuokranantajani tiesi tästä.

Lähes vuoden nukuin kaikki yöt huonosti, jatkuvan metelöinnin vuoksi. Mies saattoi yläkerrassa vain kopistella jotkin korkokenkien tapaiset jalassaan, mutta ääni kuului selkeästi asuntoomme. Monesti heräsin myös siihen, että ensin hän veti vessan, juoksi avaamaan asuntonsa oven, jonka paiskasi välittömästi täysillä kiinni, veti jälleen vessan, pamautti ovea ja tätä saattoi jatkua toista tuntiakin. Toisinaan heräsin siihen, että tämä paskapää juoksi aamuyöllä rappukäytävässä. Muutaman kerran heräsin siihenkin, että tämä helvetin hullu ravisteli meidän oveamme. Lähes vuoden kuuntelin ja tein isännöitsijälle jatkuvia valituksia, mitään ei tapahtunut ja irtisanoin vuokrasopimuksemme, en kertakaikkisesti jaksanut enää.

Ihmiset, kun teidän kohdallenne tälläisiä helvetin hulluja osuu, soittakaa aina poliisille. Poliisin merkinnät näkyvät aina ja niitä voidaan käyttää osakkeen omistajaakin vastaan häädössä. Kun taas soitot ja kirjalliset valitukset eivät auta, kun isännöitsijää ei satu kiinnostamaan.

Vuokranantajani oli mahdottoman mukava ja yritti parhaansa mukaan auttaa meitä häätämään yläkerran paskiaisen pois, mutta hänenkään ponnistelunsa eivät siinä riittäneet. Olisimme hyvinkin voineet tehdä myös hänen toimistaan jonkinlaisen korvauspyynnön, koska ensinnäkin tiesi ennestään yläkerran häiriköinnistä vaikkei tiennytkään tilanteen olevan niin paha. Lisäksi hän tiesi miehen käyneen viiltelemässä tyttöjen alusvaatteita eikä hän kertonut näitä asioita vuokrasopimusta tehdessämme.

Ottakaa selville oikeuksistanne.